Keskiyön aurinko, tunturit, jokien ja tunturijärvien puhtaat vedet sekä hiljaisuus ovat nautinto, jota ei normaalina arkena voi kokea. Olimme sen verran syrjäisessä paikassa, Vetsijoella, että kännykkä ei toiminut yöpymismökillämme. Ja sekös oli kivaa, kerrankin ei tullut lomalla luettua sähköposteja! Tunturin rinnettä piti kavuta melkoinen tovi, ennen kuin yhteys löytyi.
Evästystä pikku patikoinnin jälkeen – trangia on taattu väline näissä olosuhteissa.
Kuuden päivän varusteet mahtuivat kahteen reppuun, osansa vei eväät. Makkarat tuli ostettua turhaan, sillä pysyimme kalassa.
Suuntasimme vaimoni kanssa Gotlantiin retkipyörillä. Tämä oli jo kuudes kesä tätä lomamoodia. Reittimme kulki kotoa Naantalin kirkkopuiston kupeesta näin: Turku-Tukholma-Nynäshamn-Visby. Kaksi laivamatkaa ja siirtymät päälle. Lämmin kesä kruunasi matkan, ja juomatankkauksesta täytyi pitää huolta. Ruotsissa oli pyöräteitä selvästi Suomea enemmän, ja ne olivat hyvin merkittyjä. Ainoastaan Tukholmasta ulospääsy vei hieman enemmän aikaa lukuisien tietöiden takia.
Visbyseen pääsimme hyvissä ajoin – ja ei kun teltta pystyyn. Tässä on seuraavan kahden viikon luxus-majoitus. Paljon teimme matkalla ruokaa itse, toki ajoittain herkuttelimme paikallisissa kahviloissa ja ravintoloissa. Trangia oli monta kertaa käytössä, ja päivän päätteeksi olikin yleensä hirmuinen nälkä polkemisen jälkeen. Päiväetapit olivat noin 30–67 km, mikä oli tämän kesän helteissä aivan tarpeeksi.
Visbyssä on kaunista, vanhaa muuria jäljellä pitkät pätkät, ja se on hyvässä kunnossa. Käytännössä koko vanha kaupunki on muurien sisällä. Monet talot olivat rakennettu aivan muuriin kiinni. Kaupunki oli jyrkän rinteen varteen rakennettu, eli täällä sai kävellä ja pyöräillä ihan tosissaan. Kaunista oli.
Visbyn satamassa oli viehättäviä jäätelö- ja ruokapaikkoja moneen makuun. Turisteja oli paljon, mutta ei ruuhkaksi asti. Saavuimme sopivasti Allmedals Veckanin päätteeksi, joten se humu oli hiljentynyt.
Komeat pyörät vertaistensa seurassa. Tässä ”kaupunkivarusteltuna”, eli ilman telttaa ja muuta kamaa – siis kevytretkeilyä.
Löytyi saarelta myös korkeita paikkoja. Tässä Högklinten, joka on Visbystä etelään muutama kilometri. Muualla saarella oli vähänlaisesti mäkiä, mutta länsirannikolla sentään muutama terävä töppäre. Pyöräteitä oli vain kaupungeissa, ja maaseudulla sai ajaa osittain leveillä pientareilla, mutta oli siellä kapeaakin ihan riittävästi. Autoilijat antavat tilaa kohtuullisen hyvin ja muita pyöräilijöitä on paljon.
Meidän retkemme suuntautui Gotlannin pohjoisosaan ja eritoten Fårön saari oli hieno kokemus. Auringonlaskut olivat upeita, sillä Itämeren ulappa oli ”rannatonta”.
Tästä Fårö tunnetaan: raukkialue saaren länsirannalla. Upeita luonnon ja meren luomia kalkkikivimuodostelmia. Korkeimmat olivat 14-metrisiä. Täällä kului pari tuntia nopsaan.
Sliten kaupungissa oli vanha tuulimylly ja uudempi vesitorni. Tämän kaupungin moni muistanee kymmenien vuosien takaa Saksaan suuntautuneiden reittilaivojen pysähdyspaikkana.
Yhdeksän päivää Gotlannin saarta kiertäen sujui nopeasti ja ihastuimme paikkaan. Ensi kesänä on todennäköisesti vuorossa saaren eteläinen osa.
Paluumatkalla seisahduimme pariksi päiväksi Tukholmaan, joka antoi parastaan auringon helliessä matkalaisia. Uudenlainen Tukholma tuli koettua ja myös täällä pyörätiet oli hoidettu huipusti!
Reissu tiivistetysti: 16 päivää, 4 laivamatkaa, 7 lautta- ja lossimatkaa sekä 585 kilometriä polkemista. Näistä sai jälleen uutta virtaa täyteen syyskauteen!
Pasi Haarala
toimitusjohtaja
Naantalin Energia Oy
